Category: Blog

Kun 2009 suunnittelin omaa taloani, en akustiikasta tai sen merkityksestä asumiskokemukseen ymmärtänyt juuri mitään.  Hyvä akustiikka tarkoitti minulle lähinnä hyvää äänieristystä. Olin asunut puurakenteisissa omakotitaloissa ja elementtikerrostaloissa, joissa tilat ovat pieniä ja usein tavaraa täyteen ahdettuja, jolloin jälkikaiunta-aika on siedettävä. Kun vuosia myöhemmin ihmettelin rakentamani kivitalon kaikuongelmaa, tulin asiaa korjatessani ymmärtäneeksi isojen avointen tilojen problematiikkaa ja sitä, miten ne näyttävät kuvissa kivalta, mutta eivät ole äänimaailmaltaan kovin kotoisia. Moni sen aistii, mutta harva osaa sanoittaa mitä kotoisuus itse asiassa tarkoittaa ja onhan se myös subjektiivista. Lähes kaiuton koetaan tyypillisesti rauhalliseksi ja miellyttäväksi – eli kotoisaksi paikaksi. Hyvä akustiikka ansaitseekin jaetun kärkisijan yhdessä valaistuksen kanssa (kts. Blogi nr 5), kun pohditaan mistä osatekijöistä kotoisa talo on rakennettu.

Asuintilojen äänenvaimennuksen lyhyt historia ja tulevaisuus

Mitä se kaiku sitten on noin fysikaalisin termein? Ääni kulkee väliaineessa – ilmassa, vedessä, rakenteissa – ja joko osuessaan pintaan vaimenee tai kimpoaa. Parhaiten kimpoamisen huomaa siitä, kun menette kahden vastakkain olevan kiviseinän väliin, jolloin muodostamanne ääni jää kimpoilemaan seinien väliin ja syntyy häiritsevä tärykaiku. Ääni kulkeutuu lähimpään pintaan ja kimpoilee tilassa, kunnes se osuu vaimentavaan pintaan. Mitä vähemmän kovia heijastavia pintoja (esim. niitty) tai mitä enemmän vaimentavia pintoja (esim. sammaleinen kuusimetsä), sitä vähemmän kimmokkeita ja sitä vähemmän kaikua syntyy. Mittaamalla jälkikaiunta-aikaa, voidaan kvantifioida eri tilojen akustisia ominaisuuksia ja näitä voi kokemuksen ja ohjelmistojen avulla arvioida tilojen 3D -malleistakin.

En tässä blogissa sukella  kreikkalaisten amfiteattereiden akustisiin erityispiirteisiin asti, mutta todettakoon, että ihmiskunta on tutkinut ja ymmärtänyt rakennetun ympäristön akustiikkaan liittyviä ilmiöitä jo pitkään. Erityisesti teattereissa, kirkoissa ja muissa julkisissa tiloissa on äänen kuluvuuteen osattu kiinnittää huomiota. Moderneina aikoina myös ääneneristys ja -vaimennus ovat saaneet isompaa roolia asuintilojen suunnittelussa ei vähiten siksi, että isot avoimet tilat ovat lisääntyneet ja kattokorkeus kasvanut.  

Yksi huoneakustoinnin kehityspolku on nojannut jälkiasennusratkaisuihin. Avokonttoreiden myötä tiloja alettiin akustoida villalevyillä. Nämä levyt päätyivät sitten myös asuintiloihin ja kun ne huomattiin rumiksi, piti niitä kaunistaa. Tällä hetkellä ollaankin Suomessa siinä kehitysvaiheessa, että markkinoille on tuotu kalliita taidetuotteita huovasta, turpeesta, polyesteristä, villasta, oljesta jne., joilla voi vaimentaa olemassa olevien tilojen akustiikka, mutta näillä akustoidaan myös uudiskohteita. Korkea hinta on johtanut siihen, ettei niitä usein laiteta riittävästi, jotta niillä olisi ratkaisevaa vaikutusta kaikuun. Toisaalta se johtaa myös siihen, ettei suurimmassa osassa asuntoja tilojen äänenvaimennusta ole tehty laisinkaan vaan se jätetään asukaan omalle vastuulle. Rakennusyhtiöt tekevät rakennusmääräysten minimin mukaan, jossa otetaan kantaa tilojen väliseen äänieristykseen, mutta ei asunon sisäiseen akustiikkaan.

Toinen vähemmän tunnettu kehityspolku on ollut se, että äänenvaimennus on pyritty integroimaan rakenteisiin. Reiälliset kipsilevyt ja myöhemmin myös ääntä läpäisevillä tasoitteilla pinnoitetut villalevyt ovat mahdollistaneet huomaamattomia ratkaisuja, joilla saadaan koko katon pinta-ala hyödynnettyä vaimennukseen ja jälkikaiunta-aikaa ratkaisevasti pienennettyä. Uskon, että monoliittiset pinnat, jossa akustointi ei muodosta omaa sisustuksellista teemaansa vaan on piilossa  – on tulevaisuutta.  Ratkaisun yleistyminen tosin vaatii selkeästi enemmän kilpailua ja tuotteistusta, koska tällä hetkellä tarjolla olevat ratkaisut ovat kalliita.

Lifehoodin tekemät akustointivalinnat

Olimme heti projektin alkumetreillä yhteydessä Promethor Oy:n Kalle Lehtoiseen, joka vuosikymmen aikaisemmin auttoi minua suunnittelemaan kotiteatterini akustointia. Kallen avulla jäsentelimme tavoitteet ja ratkaisut, jotka nyt yli vuosi myöhemmin on kuultavissa omin korvin.

Tavoitteeksi asetimme

• kotoisa äänimaailma
• normaali puheääni ei kuulu oven toiselle puolelle – jokaisessa tilassa
• akustiikkaratkaisut integroituvat rakenteisiin eli eivät erotu

Akustiset ratkaisut jakautuvat kolmeen pääteemaan:

1. äänten syntymiseen
2. äänten vaimentamiseen siinä tilassa missä äänet syntyvät
3. tilojen väliseen äänieristykseen
   
   

1. Äänten syntyminen on ratkaistu valitsemalla mahdollisimman hiljaiset kodinkoneet, lämmitys- ja viilennys- ja ilmanvaihtolaitteet sekä ilmanvaihdon päätelaitteet.

Kun kodin laitteiden luoma taustamelu on mahdollisimman alhainen, voi puheäänen voimakkuutta madaltaa ja se rauhoittaa tilaa sekä vähentää muihin huonetiloihin kantautuvaa melua.

2. Äänten vaimentaminen on ratkaistu kolmella eri pääperiaatteella.
   1. Yläkerrassa ääniä vaimennetaan katon akustoinnilla, jossa käytetään 20mm paksua villaa sekä n. 8mm pinnoitteena akustoivaa tasoitetta.
   2. Alakerroksessa käytetään kokolattiamattoja
   3.  Kosteissa tiloissa alaslaskun yläpuolella on vaimennusvillaa ja paneelien välissä rako, josta ääni pääsee villatilaan.

3. Tilojen välinen äänieristys on ratkaistu seuraavin periaattein
   1. Rakenteet ovat mahdollisimman massiivisia eli painavia
   2. Rakenteet ovat mahdollisimman ilmatiiviitä
   3. Ilmanvaihtokanavisto ei kulje tiloihin toisten tilojen läpi
   4. Kaikki sisäovet ovat äänieristysovia
   5. Kaikissa ikkunoissa on dB -kalvo ja ne ovat jo ison kokonsa puolesta paksua turvalasia molemmin puolin

Asuntojen valmistuttua oli todella mielenkiintoista päästä kokeilemaan miten tavoitteissa onnistuttiin. Äänimaalima on rauhallinen jo vähäiselläkin kalustuksella ja se korostuu erityisesti kylpyhuoneessa, jossa voi käydä keskustelua ilman häiritsevää kaikua. Toteutimme monihuonemusiikkijärjestelmän yhteen asuntoon. Kaiuttimilla varustetuissa tiloissa voi kuunnella haluamaansa musiikkia, podcastia, äänikirjaa tms. ilman, että se kuuluu muihin huonetiloihin. Kotiteatteri…noh se on elämys ja täytyy kokea itse😊.

Bo Priester

Lifehood on valinnut runkoratkaisuksi paikallavaletun betonin, joka antaa arkkitehdille vapaammat kädet luoda arkkitehtuuria itse arkkitehtuurin eikä rakenteiden ehdoilla. Tähän vapauteen vaikuttaa kuitenkin yllättävä suuressa määrin ikkunat ja siksi käyn läpi muutamia matkallemme osuneita ilmiöitä ja valintoja.

Ikkunoiden funktio on modernissa kodissa moninainen. Niiden on mm.

• eristettävä lämpöä
• estettävä kesällä liikaa lämpösäteilyä sisätiloihin
• eristettävä melua
• oltava mahdollisimman läpinäkyviä
• toimittava kaiteen korvikkeena, jos ne ulottuvat alle 700mm lattiasta
• oltava hätäpoistumisreittejä
• toimittava antenneina, jotta puhelinverkko toimii myös sisätiloissa
• toimittava tilanjakajina
• estettävä näkyvyys tietyissä tilanteissa eli toimittava puolipeilinä

Ikkuna- tai pikemminkin karmijärjestelmiä on kolmea pääkategoriaa; alumiini, puualumiini ja PVC -muovi. Lisäksi kiinteille ikkunoille on mahdollista toteuttaa karmittomia ratkaisuja, jossa ikkunalasit kiinnitetään suoraan runkoon. Kullakin on omat etunsa ja heikkoutensa.  Suomessa puualumiini-ikkunat dominoivat markkinaa, joten oli luontevaa aloittaa tutkimaan sen mahdollisuuksia.

Lifehood -konseptia luodessamme törmäsimme kuitenkin aika pian perinteisten puualumiini-ikkunoiden rajoitteisiin. Halusimme toisaalta riittävän korkean kattokorkeuden, mutta toisaalta minimoida panorama -näkymää haittaavia karmeja. Ikkunatoimittajathan ovat tavallaan karmikauppiaita, vaikka asiakas ostaa läpinäkyvyyttä – eli lasia! Läpinäkyvyysteemaan liittyy myös parvekkeen kaide. Miksi panostaa hienoihin ikkunoihin, jos eteen tulee kaide, jossa on näkymää haittaavia pystytolppia tai paksu käsijohde? Jos kaiteen päälle tulee liukuva lasitus, vaatii se järeät rakenteet ja tilanne pahenee entisestään. Toinen läpinäkyvyysteema on lasin vihertävyys, joka johtuu lasissa epäpuhtautena esiintyvästä raudasta. Päädyimme laseihin, josta rauta ei ole, jotta asiakkaamme saavat nauttia näkymistä juuri sellaisina kuin ne ovat.

Ikkunavalinnassa on myös ajallinen haasteena. Ensin on iteroitava mitkä karmijärjestelmät toteuttavat arkkitehtuurin ja toisaalta budjetin kriteerit. Sen jälkeen valitaan ikkunatoimittaja. Yhteistyön tuloksena syntyy syvempi ymmärrys mahdollisuuksista ja rajoitteista, jonka jälkeen arkkitehtisuunnittelu voidaan viedä kohti lopullista muotoaan. Lisämausteensa hankkeessamme toi se, että rakenteisiin upotettavat karmiratkaisut vaikuttivat myös rakennesuunnitteluun ja raudoitukseen.

Isoissa ikkunoissa tuulikuormat ovat niin rajuja, että ikkunalaseista tulee massiivisia ollakseen riittävän vahvoja. Suurin 3×3,2m kokoinen ikkunalasimme painaakin 600 kg! Kun liukuoven haluttiin olevan yhtä korkea kuin muut lasit, tulee liukuvalle puitteelle painoa, joka taas rajoittaa sen käytettävyyttä. Reilusti yli 400kg painoinen 2×3,2m liukuovi liukuu kuitenkin yllättävän hyvin, kun sen on kerran saanut liikkeelle. Suuremmat koot on jo varustettava moottorikäytöllä. Näin isoja liukuovia ei saa kuin täysalumiinijärjestelmillä, josta päädyimme Reynaersiin. Mainittakoon, että maailmalla valmistetaan ihan huikeita liukuovia, joita ehdimme aikamme fiilistellä saadaksemme ymmärrystä mikä on mahdollista.  Eteläisissä maissa alhaisempi lämmöneristävyysvaatimus keventää ikkunalasia, jolloin liukuoven koko voi olla todella hulppea. Kannattaa Reynearsin ohella tutustua mm. Panoramah ja IQ Glassinkuvagallerioihin. Huipulla käydään mm. kovaa kilpailua siitä, kenellä on eniten aukkoa suhteessa karmiin.

Yksi suuri ruutu on kokonaiskustannuksiltaan edullisempi, ilmatiiviimpi, lämmöneristävämpi ja monen mielestä tyylikkäämpi, kuin monta pientä. Kuitenkin, jossain tulee raja vastaan, kun ikkunan suuren pinta-alan vuoksi sen paksuusvaatimus ja paino ja sitä kautta hinta nousee kalliimmaksi, kuin jakaminen useaan ruutuun.

Haarukoimme edellä mainittujen mittasuhteiden problematiikka monelta kantilta. Samalla mietimme mikä on optimaalinen kattokorkeus, joka olisi kodikas ja ylellisen korkea olematta kolkko kirkkoholvi. Nyt kohteen valmistuttua voimme todeta valinnan menneen nappiin, mutta mikään selkeä ja itsestään selvä valinta ei ollut!

Ovissa eroja tulee vielä eri materiaaleja verrattaessa vielä ikkunoitakin enemmän. Koska halusimme säilyttää julkisivussa yhtenäisen rauhallisen ilmeen, tuli ovien olla lattiasta kattoon kuten ikkunatkin. Pääovesta tuli siten 2,7m korkea. Se piti varustaa 4-pistelukolla, jotta voidaan varmistua sen tiiveydestä kaikissa olosuhteissa. Rauhallisuutta lisää ovien piilosaranointi, joka on kantava teema kaikissa talon ovissa. Allekirjoittaneelle oli uusi asia, että oviin saa niihin huomaamattomasti integroituvat ovipumput. Tyylikäs ja tehokas tapa kontrolloida ovilehden liikerataa ja erityisesti lapsiperheissä varmistaa, etteivät ovet jää auki.

Riittävä mittatarkkuus on teema, joka on ihan keskeinen, kun tehdään taloja valitulla laatutasolla. Koska olimme tekemässä listatonta ratkaisua ja iso osa ikkuna- ja ovismyygeistäkin jäi betonipinnalle, tuli ikkunoihin liittyvien rakenteiden olla todella mittatarkkoja. Lisäksi halusimme integroida ikkunat rakenteisiin siten, että mahdollisimman pieni osa karmista jää näkyviin. Se tuotti koko joukon iteraatioita ikkunatoimittajan kanssa ja tarkkoja mittauksia, ennen kuin tuotteet vapautettiin valmistukseen. Suuressa 7,2×3,2m karmielementissä jäi lopulta 2mm asennusvara eli kuormaliinakin piti poistaa, että karmi saatiin nostettu paikoilleen. Avautuvissa ovilehdissä, tuuletusikkunoissa ja erityisesti liukuovessa toleranssit ovat erityisen tärkeitä, koska ovien on mahduttava avautumaan ottamatta kiinni lattiaan, kattoon tai smyygiin. Kun näkyvän karmin osuus on pieni, on aukot pimentävien verhojenkin lähes nuoltava seinää, jotta valovuoto minimoidaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen eli kun yhdessä detaljissa lisätään vaikeustasoa vaikeuttaa se tyypillisesti montaa muutakin asiaa.

Ikkunoissamme on SunCool kalvo, joka blokkaa osan auringon lämpösäteilystä. Asia oli päätettävä jo alkumetreillä, kun laadimme energiatodistusta. Tämä kun vaikuttaa viilennystarpeen mitoitukseen ja siten mm. viilennysjärjestelmän mitoitukseen. Koska lattiasta kattoon olevat lasit ovat rakenteellisen lujuuden takia paksua turvalasia molemmin puolin, tuli näistä samalla hyvin ääntä eristäviä. Ikkunoihin lisättiin dB -kalvo ja ikkunalasipakettien eri lasien paksuudet ovat erialisia, jotta saatiin erinomaisesti ääntä eristävät lasit massiivisten betoniseinien kaveriksi.

Edellä mainitut asiat ovat osa sitä tutkimustyötä ja valintamatriisia, joka tehtiin osana Lifehood-talon kehitystyötä. Huomasimme esittävämme kysymyksiä ja asettavamme vaatimuksia, joihin ei enää ollut helppoja vastauksia. Ja vaikka olisikin ollut, oli eri vaatimusten yhteensovittaminen niin ajallisesti, taloudellisesti, kuin suunnittelu- ja rakentamisjärjestyksen osalta yksi projektin haastavimmista kokonaisuuksista.

Bo Priester

Rakentamisessa viranomaismääräykset koskevat pitkälti sitä, että talo on oltava huollettavissa, mutta huoltotarpeeseen ei oteta kantaa.

Koska haluamme osana konseptiamme tarjota mahdollisimman huoletonta asumista, asetimme valintakriteeriksi pitkäikäisyyden.  Vähäinen huoltotarve on myös ekologista ja asumiskustannuksiltaan edullista asumista. Kun talon odotettavissa oleva elinkaari on satoja vuosia, korostuu valintojen merkitys elinkarikustannuksissa ja hiilijalanjäljessä. Tässä kohtaa on syytä pohtia myös onko rakentamisen takuuaikaa (10 vuotta) selkeästi pidempään kestäviä ratkaisuja järkevää tehdä taloudellisessa mielessä? LIfehood -talojen pitkäikäisyys on meille pitkän tähtäimen investointi, joka kasvattaa asuntojen arvoa sitä mukaan kun taloja rakennetaan ja siirtyvät jälkimarkkinoilla yhä uusille asukkaille, jotka toteavat talon olevan yhä hyvässä kunnossa. Kun kehitämme jälkimarkkinaan palveluja ja pysymme lähellä asiakasta koko talon elinkaaren ajan, on erityisen tärkeää, että laatu vastaa luvattua.

Käyn seuraavaksi läpi muutamia pitkäikäisyyteen liittyvistä valinnoista:

Perustukset ja pohjarakentaminen

Valtaosa toimijoista pyrkii rakentamaan kohteensa tasamaalle, koska talomallisto ja rakennustapa ovat tasamaan ratkaisuihin optimoituja ja rakentaminen on halvempaa. Tasamaa on tasaista usein siksi, että se on savea. Modernit paalut ovat pitkäikäinen ratkaisu. Pitkäikäisin ratkaisu on kuitenkin kallionvarainen perustus, joka on tyypillinen rinteeseen rakennettaessa. Ensimmäinen kohteemme on tehty varsin hankalasti rakennettavaan rinteeseen, jonka hyötyjä ovat kuitenkin se, että koko talo seisoo kalliopedin päälle tiivistetyn louheen päällä. Se on taatusti painumaton rakenne ja louhetäyttö salaojittaa perustukset tehokkaasti, jolloin perustukset pysyvät kuivina. Salaojat ovat syvällä ja vieressä ei ole kasvustoa, joiden juuret voisivat ajan saatossa tukkia salaojapiutket.

Runkomateriaali

Kaikista materiaaleista voi rakentaa ihan ok talon ja saada se lopputarkastuksesta läpi. Valitsimme paikallavaletun betonin, koska se kestää isältä pojalle.. Betonin emäksisyys suojaa betonin sisällä olevaa raudoitusta. Betonin suojahuokostus puolestaan hidastaa betonin rapautumista jäätymis-sulamissyklien vaikutuksesta. Moderni betonirakenne on vuosisatoja kestävä huoltovapaa rakenne.LIsää tietoa aiheesta löytyy mm. Betoniyhdistys ry:n sivuilta (linkki) ja aiemmasta blogistani (linkki)

Julkisivu

Julkisivuun kohdistuu Suomessa kova säärasitus. Siksi valitsimme pääasialliseksi materiaaliksi kivipohjiaset materiaalit. Laaka kattotiili seinässä on huoltovapaa ja tyylikäs ratkaisu. Kontrastina tiilelle halusimme sisäänkäyntiin tyylikästä puumateriaalia, joka kestää aikaa. Päädyimme Accoya -puuhun, jolle annetaan 50 vuoden takuu. Sinä aikana tavallinen paneeli maalataan moneen kertaan ja investointi maksaa itsensä takaisin. Parvekelaatan vesikouruun viettävässä katossa on vesikatteena kaksinkertainen bitumikermi. Jos siihen tulisi vuoto, on yläpohjan 30cm paksu teräsbetoniholvi itsessään vesitiivis. Autokatoksen katto on viherkatto, jossa kasvusto on kaunis katsella ja suojaa vesikatetta.

Kiintokalusteet

Vuokranantajana, perheenisänä ja kymmenien keittiöiden asennuskokemuksella tiedän miten kovalla käytöllä kiintokalusteet voivat olla samalla, kun asumisen taidot ja tiedot ovat heikentyneet. Olen purkanut 60-luvulla rakennettuja keittiöitä, jossa valikoidusta kovasta sydänpuusta valmistetut rungot pysyvät sorkkaraudalla vääntäessä ehjänä, mutta koko kevytbetoniseinä murtuu. Toisaalta olen havainnut, kuinka linjasaneerauksessa vaihdetut merkkikalusteovet syöpyvät muutamassa kuukaudessa piloille. On kansallinen tragedia, että satojen tuhansien uudis- ja saneerauskohteiden uudet kylpyhuoneet ovat kalusteiden osalta elinkaarensa päässä 5 vuoden sisällä. Kun Lifehood etsi itselleen sopivia ratkaisuja, halusimme ratkaisuja, jotka kestävät kovaa käyttöä. Märkätilojen kosteutta paremmin kestävät rungot on asennettu mahdollisimman kauas suihkuista. Vaakapinnoissa päädyimme keittiöissä kivitasoihin, Märkätiloissa tasot ovat HIMACS -kivikomposiitista räätälöityihin tasoihin, jossa allas on saumaton osa tasoa.  Materiaalia voi korjata, jos sen jollain ilveellä saisi rikki.

Eteiskaappi on kenties kovimmalla käytöllä oleva kiintokaluste. Lifehoodt-taloissa märät kengät laitetaan kaapin alle jätettyyn tilaan suoraan lämmitetylle betonilattialle kuivumaan. Näin kosteus ei ikinä ole kosketuksissa kaapin kanssa.

Ikkunat ja ovet

Ikkunat ovat Suomessa todella kovalla säärasituksella ja käytimme yllättävän paljon aikaa teeman parissa.  Alumiinijärjestelmään perustuvat ikkunat –  siis sellaiset joissa ei ole puuta – eivät turpoa kosteudesta ja ovat todella pitkäikäisiä. Jauhemaalattuun karmi saa painaa teräväll esineellä aika lujaa, että se naarmuuntuu. Puukarmissa tilanne on toinen. Asialla on merkitystä erityisesti modernissa arkkitehtuurissa, jossa ikkunat ulottuvat lattiaan saakka ja karmin alaosa on kovalla rasituksella.

Valitsimme asunnon sisäpuolisiksi laseiksi laminoidut turvalasit karkaistujen sijaan, koska karkaistussa lasissa mahdollinen naarmu avautuu karkaisussa syntyneen sisäisen jännityksen vuoksi ja näkyy silmään helpommin. Varmasti monen mielestä ylimitoitusta, mutta näin uskomme lisäävämme myös lasien käyttöikää.

Ulko-ovissa on ovipumput, joka kontrolloivat oven rauhallista avautumista ja sulkeutumista. Ovissa on jopa 4 lukitussalpaa, jotta ovilehti pysyy varmasti tiiviinä. 

Talotekniikka

Lifehood taloissa on merkittävästi asumisen helppoutta ja laatua parantavaa talotekniikka. Kaikella tekniikalla on jokin käyttöikä. Sijoitimme mahdollisimman paljon elektroniikasta erilliseen laitekaappiin, jossa se on helppo huoltaa keskitetysti ja ergonomisesti. Lämmity-, viilennys ja ilmanvaihto toteutetaan järjestelmillä, jotka ovat todennettua pitkäikäistä ja vähäisen huoltotarpeen tekniikkaa. Laitevalmistajat ovat vakavaraisia yhtiöitä, jolloin varaosien saatavuus on varmistettu. Design valaisimien LED moduulit ovat standardimitoituksella ja voidaan vaihtaa jota valaisinrunko säilyy. LED valojen huoltotarve on toki pieni, kun näiden käyttöikä on 20,000-50.000 tuntia. Käyttöikää pidentää älykäs valaistuksen ohjaus, jossa valaisin on useimmiten tunnelman vuoksi hieman himmennettynä ja päällä vain tarvittaessa.

WC-istuinkotelot ovat kauttaaltaan vesieristetyssä tilassa, jotta huuhtelusäilön täyttymisen yhteydessä mahdollisesti syntyvä kondenssivesi ei ajan saatossa tuhoa rakenteita.

Sisäpinnat

LIfehood .taloissa on myös sisällä kovaa kulutusta kestäviä betonilattioita ja seiniä. Laatoitetuissa tiloissa olemme pyrkineet käyttämään isoa laattaa, jolloin myös saumojen puhtaanapito helpottuu.

Osassa tiloja on kokolattiamatto. Moderni matto on pitkäikäinen ja miellyttävä lattiamateriaali, jonka puhdistaminen hoituu helposti höyrypesurilla. Samalla laitteella pidät puhtaana myös verhot ja auton verhoilut.

Kun jokaisen valinnan kohdalla muistaa esittää itselleen kysymyksen, mikä ratkaisusta tekee pitkäikäisen, syntyy valinnoista talo jonka huoltotarve on pieni ja ennustettava. Monelle aikaisemmalle kerrostaloasujalle voi tulla yllätyksenä, että pientalo-asuminen voi käyttökustannuksiltaan olla selkeästi kerrostaloa edullisempaa. Säästyneet varat voi siten käyttää lisäneliöihin, laadukkaampaan asumiseen tai muihin tarpeisiin.

Bo Priester

Tutustuin hiukan sattumalta paikallavalun (PV) ihmeelliseen maailmaan, kun etsin rakennus- ja kosteusteknisesti parasta runkomateriaalia omalle omakotitalolleni 2010-luvun alussa.

Rahapulassani valintaa helpotti se, että PV oli myös halvin seinärakenne erityisesti kaareviin muotoihin – omaa työtähän ei lasketa…Hartiapankkirakentajana pääsin halailemaan painavia vanerikasettimuotteja ja saamaan arvokasta kokemusta betonirakentamisesta. Palkitsevin tai masentavin hetki on se, kun muotti puretaan ja nähdään ison työn tulokset. Harjoittelu tekee tässäkin lajissa mestarin.

Olen lukuisia kertoja törmännyt tilanteeseen, jossa mainitsin omakotirakentajalle rakentaneeni PV-talon. Yllätyksekseni yleisin vastaus on että ”juuri niin mekin rakensimme!”.  Harkkotalo ei kuitenkaan ole PV -talo vaikka siinäkin eri materiaalista valmistetun harkon ontelot valetaan täyteen betonia. Eräässä tapauksessa ”PV-talo” osoittautui paikallarakennetuksi muuratuksi tiilitaloksi. On siis ilmeistä, ettei paikallavalamista menetelmänä kovin hyvin ammattipiirejä lukuun ottamatta tunneta ja on syytä avata tätä betonirakentamisen perinteistä menetelmää lisää.

Pientalomarkkina on saturoitunut lukuisista eri harkoista ja elementeistä, joista kaikista kyllä saa rakennettua ihan kelpo talon. Maailmalla PV yhdessä tiilen kanssa on vallitseva rakennustapa. Suomessa elementti- sekä harkkorakentaminen ovat syrjäyttäneet PV:n vaativia rakenteita lukuun ottamatta. Syitä lienevät menetelmän vaatima osaaminen ja työn korkea hinta. Pientalorakentamisessa harkkoja ja elementtejä on myös helpompi brändätä pelkän betonimassan sijaan.. Yksi syy lienee myös se, ettei Suomessa arkkitehtuurille ole annettu suurta arvoa vaan lähiöt on massatuotettu elementtitaloilla, joiden saumoja ei etenkään kerrostaloissa useimmiten vaivauduta piilottamaan.. Rakennus on pitkäaikainen kaupunkikuvaan vaikuttava investointi ja sinänsä kunnianhimoisesta asemakaavoituksesta huolimatta toteutus ei ehkä vastaa varhaisia havainnekuvia. Rakentamisen laadun maksimi kun on tyypillisesti määräysten minimi.

Betoni lujittuu ajan myötä ja kestää rakentamisen aikana kastumista toisin kuin puutalot, jossa kuivaketju on todella herkkä inhimillisille virheille. Betoni ei tarjoa kasvualustaa mikrobeille vaikka se kastuu.

Paikallavalaminen on kuningaslaji, joka on vaativa, mutta palkintona tuo paljon etuja. Eräs harkkorakentamista suosiva rakentaja voivotteli, miten paljon terästä betonitaloon tulee harkkotaloon verrattuna. Vastasin hänelle, että juuri siksi valitsimme PV:n!  Rakenteisiin voi vapaasti sijoitella terästä sinne missä sitä tarvitaan ja rakenne toimii aidosti yhteen sidottuna kokonaisuutena, Näkyviin jäävät pilarit ja palkit voidaan minimoida, koska ne voi integroidat muuhun rakenteeseen. Talon runko on jäykkä ja pitää ryhtinsä – vuosisatoja – vaikka yksi kulma roikkuisi ilmassa! Tässä suhteessa heikoin tilanne on betonielementeissä, joissa elementtien välinen terästys on minimaalista. Kaikki ovat nähneet betonielementtejä, eikä mielikuvissa niistä työnny ulos 800 mm pitkiä harjateräksiä, joilla ne sidottaisiin kunnolla toisiinsa.  PV -rakenteilta vaadituilla teräksen jatkospituuskriteereillä elementtirakentamisesta tulisikin käytännön syistä lähes mahdotonta ja kallista. Onneksi Suomessa ei ole maanjäristyksiä.

PV on kiitos saumattomuutensa myös erinomaisesti ääntä eristävä rakenne, joka mahdollistaa vapaat muodot. PV-talossa voidaan minimoida tai kokonaan välttää palkkeja ja pilareita kohdissa, joissa ne jäävät näkyviin. Betonipinta toimii sellaisenaan tai se voidaan pinnoittaa. Betoni on myös huoltovapaa julkisivumateriaali.  Ilmastoissa jossa kylmäsilloista ei tarvitse välittää voi tehdä upeita siroja ulokepalkkeja ja terasseja jotka jatkuvat sisältä ulos. Ihan samaan ei Pohjoisissa olosuhteissa päästä, mutta tähänkin on kehitetty ratkaisuja. Betoni -lehdessä on hienoja esimerkkejä PV -projekteista.

Lifehoodin alkumetreillä PV ei ollut itsestäänselvyys, mutta mitä enemmän asiaa mietittiin, sitä vähemmän halusimme tehdä samaa mitä muutkin.

Näimme merkittävää lisäarvoa – lopputuloksen laadun kannalta – talotekniikan integroinnissa runkorakenteisiin. Siitä kehittyikin kantava teema Lifehood -konseptiin ja poiki joukon tuotekehitystarpeita ja innovaatioita. Päätimme investoida omaan muottikalustoon, jossa vaatimuksena oli mahdollisimman kevyet ja kestävät muotit, joita jaksaa nostaa käsivoimin. Raskaiden suurmuottien hyödyt kun eivät pääse loistamaan pienehköillä työmailla, jossa muodon toistoa on vähän. Valitsemamme muottijärjestelmä tuottaa betonipintaa, jossa betonimuottien välissä ei käytännössä ole pykälää vaikka esteettisesti muottikasetin äärirajat edelleen toki näkyvät. Betonin pinnanlaatuun vaikutta moni asia ja opittavaa on vielä paljon.

Haastavinta rakennusvaiheessa oli saada eri tekijät sisäistämään runkovaiheessa tehtävien detaljien tärkeys, kun ne sitten 6 kuukautta myöhemmin jatkojalostetaan sisäpinnoiksi. Betoniin upotettiin valtava määrä talotekniikkaa ja tulipa joukkoon myös satoja -3D tulosteita. Rakennesuunnittelijamme tokaisi, ettei holvivaluun taida mahtua betonia enää laisinkaan!

Pilottikohde (linkki) on nyt valmis ja on aika antaa asiakkaiden muodostaa käsitys siitä, mikä on paikallavaluna tehty betonitalo ja mitä arvo valintamme heille tuottaa. Pidämme korvat höröllä ja viemme palautteesta opit seuraaviin Lifehood -taloihin!

Bo Priester