Kun 2009 suunnittelin omaa taloani, en akustiikasta tai sen merkityksestä asumiskokemukseen ymmärtänyt juuri mitään. Hyvä akustiikka tarkoitti minulle lähinnä hyvää äänieristystä. Olin asunut puurakenteisissa omakotitaloissa ja elementtikerrostaloissa, joissa tilat ovat pieniä ja usein tavaraa täyteen ahdettuja, jolloin jälkikaiunta-aika on siedettävä. Kun vuosia myöhemmin ihmettelin rakentamani kivitalon kaikuongelmaa, tulin asiaa korjatessani ymmärtäneeksi isojen avointen tilojen problematiikkaa ja sitä, miten ne näyttävät kuvissa kivalta, mutta eivät ole äänimaailmaltaan kovin kotoisia. Moni sen aistii, mutta harva osaa sanoittaa mitä kotoisuus itse asiassa tarkoittaa ja onhan se myös subjektiivista. Lähes kaiuton koetaan tyypillisesti rauhalliseksi ja miellyttäväksi – eli kotoisaksi paikaksi. Hyvä akustiikka ansaitseekin jaetun kärkisijan yhdessä valaistuksen kanssa (kts. Blogi nr 5), kun pohditaan mistä osatekijöistä kotoisa talo on rakennettu.
Asuintilojen äänenvaimennuksen lyhyt historia ja tulevaisuus
Mitä se kaiku sitten on noin fysikaalisin termein? Ääni kulkee väliaineessa – ilmassa, vedessä, rakenteissa – ja joko osuessaan pintaan vaimenee tai kimpoaa. Parhaiten kimpoamisen huomaa siitä, kun menette kahden vastakkain olevan kiviseinän väliin, jolloin muodostamanne ääni jää kimpoilemaan seinien väliin ja syntyy häiritsevä tärykaiku. Ääni kulkeutuu lähimpään pintaan ja kimpoilee tilassa, kunnes se osuu vaimentavaan pintaan. Mitä vähemmän kovia heijastavia pintoja (esim. niitty) tai mitä enemmän vaimentavia pintoja (esim. sammaleinen kuusimetsä), sitä vähemmän kimmokkeita ja sitä vähemmän kaikua syntyy. Mittaamalla jälkikaiunta-aikaa, voidaan kvantifioida eri tilojen akustisia ominaisuuksia ja näitä voi kokemuksen ja ohjelmistojen avulla arvioida tilojen 3D -malleistakin.
En tässä blogissa sukella kreikkalaisten amfiteattereiden akustisiin erityispiirteisiin asti, mutta todettakoon, että ihmiskunta on tutkinut ja ymmärtänyt rakennetun ympäristön akustiikkaan liittyviä ilmiöitä jo pitkään. Erityisesti teattereissa, kirkoissa ja muissa julkisissa tiloissa on äänen kuluvuuteen osattu kiinnittää huomiota. Moderneina aikoina myös ääneneristys ja -vaimennus ovat saaneet isompaa roolia asuintilojen suunnittelussa ei vähiten siksi, että isot avoimet tilat ovat lisääntyneet ja kattokorkeus kasvanut.
Yksi huoneakustoinnin kehityspolku on nojannut jälkiasennusratkaisuihin. Avokonttoreiden myötä tiloja alettiin akustoida villalevyillä. Nämä levyt päätyivät sitten myös asuintiloihin ja kun ne huomattiin rumiksi, piti niitä kaunistaa. Tällä hetkellä ollaankin Suomessa siinä kehitysvaiheessa, että markkinoille on tuotu kalliita taidetuotteita huovasta, turpeesta, polyesteristä, villasta, oljesta jne., joilla voi vaimentaa olemassa olevien tilojen akustiikka, mutta näillä akustoidaan myös uudiskohteita. Korkea hinta on johtanut siihen, ettei niitä usein laiteta riittävästi, jotta niillä olisi ratkaisevaa vaikutusta kaikuun. Toisaalta se johtaa myös siihen, ettei suurimmassa osassa asuntoja tilojen äänenvaimennusta ole tehty laisinkaan vaan se jätetään asukaan omalle vastuulle. Rakennusyhtiöt tekevät rakennusmääräysten minimin mukaan, jossa otetaan kantaa tilojen väliseen äänieristykseen, mutta ei asunon sisäiseen akustiikkaan.
Toinen vähemmän tunnettu kehityspolku on ollut se, että äänenvaimennus on pyritty integroimaan rakenteisiin. Reiälliset kipsilevyt ja myöhemmin myös ääntä läpäisevillä tasoitteilla pinnoitetut villalevyt ovat mahdollistaneet huomaamattomia ratkaisuja, joilla saadaan koko katon pinta-ala hyödynnettyä vaimennukseen ja jälkikaiunta-aikaa ratkaisevasti pienennettyä. Uskon, että monoliittiset pinnat, jossa akustointi ei muodosta omaa sisustuksellista teemaansa vaan on piilossa – on tulevaisuutta. Ratkaisun yleistyminen tosin vaatii selkeästi enemmän kilpailua ja tuotteistusta, koska tällä hetkellä tarjolla olevat ratkaisut ovat kalliita.
Lifehoodin tekemät akustointivalinnat
Olimme heti projektin alkumetreillä yhteydessä Promethor Oy:n Kalle Lehtoiseen, joka vuosikymmen aikaisemmin auttoi minua suunnittelemaan kotiteatterini akustointia. Kallen avulla jäsentelimme tavoitteet ja ratkaisut, jotka nyt yli vuosi myöhemmin on kuultavissa omin korvin.
Tavoitteeksi asetimme
- kotoisa äänimaailma
- normaali puheääni ei kuulu oven toiselle puolelle – jokaisessa tilassa
- akustiikkaratkaisut integroituvat rakenteisiin eli eivät erotu
Akustiset ratkaisut jakautuvat kolmeen pääteemaan:
- äänten syntymiseen
- äänten vaimentamiseen siinä tilassa missä äänet syntyvät
- tilojen väliseen äänieristykseen
- Äänten syntyminen on ratkaistu valitsemalla mahdollisimman hiljaiset kodinkoneet, lämmitys- ja viilennys- ja ilmanvaihtolaitteet sekä ilmanvaihdon päätelaitteet.
Kun kodin laitteiden luoma taustamelu on mahdollisimman alhainen, voi puheäänen voimakkuutta madaltaa ja se rauhoittaa tilaa sekä vähentää muihin huonetiloihin kantautuvaa melua.
- Äänten vaimentaminen on ratkaistu kolmella eri pääperiaatteella.
1. Yläkerrassa ääniä vaimennetaan katon akustoinnilla, jossa käytetään 20mm paksua villaa sekä n. 8mm pinnoitteena akustoivaa tasoitetta.
2. Alakerroksessa käytetään kokolattiamattoja
3. Kosteissa tiloissa alaslaskun yläpuolella on vaimennusvillaa ja paneelien välissä rako, josta ääni pääsee villatilaan.
- Tilojen välinen äänieristys on ratkaistu seuraavin periaattein
1. Rakenteet ovat mahdollisimman massiivisia eli painavia
2. Rakenteet ovat mahdollisimman ilmatiiviitä
3. Ilmanvaihtokanavisto ei kulje tiloihin toisten tilojen läpi
4. Kaikki sisäovet ovat äänieristysovia
5. Kaikissa ikkunoissa on dB -kalvo ja ne ovat jo ison kokonsa puolesta paksua turvalasia molemmin puolin
Asuntojen valmistuttua oli todella mielenkiintoista päästä kokeilemaan miten tavoitteissa onnistuttiin. Äänimaalima on rauhallinen jo vähäiselläkin kalustuksella ja se korostuu erityisesti kylpyhuoneessa, jossa voi käydä keskustelua ilman häiritsevää kaikua. Toteutimme monihuonemusiikkijärjestelmän yhteen asuntoon. Kaiuttimilla varustetuissa tiloissa voi kuunnella haluamaansa musiikkia, podcastia, äänikirjaa tms. ilman, että se kuuluu muihin huonetiloihin. Kotiteatteri…noh se on elämys ja täytyy kokea itse😊.
Bo Priester
