Month: March 2024

Tyhmä kysymys…vai onko? Kun Lifehoodilla suunnittelimme ajatonta taloa, oli huomioitava monta tarvetta ja toisaalta hylättävä monta trendikästä ratkaisua, joka eivät luultavasti tulisi kestämään aikaa. Kun suunnitellaan ”ikuisia” taloja, on haastavaa arvioida mitä tarpeita talon tulee elinkaarensa aikana täyttää, sillä maailma muuttuu nopeasti. Tästä syntyi myös laajempi pohdinta koko Suomessa olevan ja tulevan rakennuskantamme näkökulmasta.

Entisaikaan taloja rakennettiin Suomessa tiettyyn tarpeeseen ja usein tietyille ryhmille: Kauppiaille, tehdastyöläisille, evakoille tms. Ei silloin rakentamista ohjannut talon päästöt, sosiaaliset vaikutukset, muuntojoustavuus tai asukkaiden yksilölliset tarpeet. Rakentaminen on ollut pitkälti tuotantolähtöistä – ja on sitä yhä. Rakennuskanta uudistuu todella hitaasti, vain 1-2% vuodessa, kun taas teknologia ja demografia muuttuu kertaluokkaa nopeammin. Moni kaupungin laitamilla 100 vuotta sitten muurattu työläiskortteli on nykyistä hienosto- tai vähintään hipsteraluetta keskustan tuntumassa. Kun kasvukeskusten vetovoimaisin vyöhyke yhä kasvaa ja ulottuu nykyisiin elementtitalolähiöihin, tuleeko niistäkin taloista ylemmän keskiluokan päiväunien kohde? Ja jos tulee, niin onko kaavoittaja tai rakentaja 60 vuotta sitten osannut varautua näihin muuttuviin tarpeisiin? Paljonko resursseja näiden talojen purkaminen tai muuttaminen uusia tarpeita vastaavaksi vie pois muusta tuottavasta tekemisestä ja olisiko tarpeita edes voinut aavistella etukäteen? Miten ja kenelle talot sitten pitäisi rakentaa, jotta rakennettu ympäristö palvelisi yhteiskunnallisesti mahdollisimman hyvin koko elinkaarensa ajan? Kenellä on vastuu ja miten tällaisesta ennakoinnista tehdään hyvää bisnestä? Liuta kysymyksiä, josta lienee tehty väitöskirja, jos toinenkin.

Olen kuullut asemakaava-arkkitehtien olevan aika kunnianhimoistakin sakkia. He pyrkivät riippumattomasti pohtimaan asuinalueiden rakennuskantaa monelta kantilta ja pitkällä aikavälillä. Heitä kiinnostaa miten kaava ja sen sallimissa rajoissa rakennettava ympäristö palvelee ja houkuttelee erilaisia asukkaita, palveluntarjoajia ja julkisia palveluita. Tilastodataan ja tutkimuksiin nojaten ennustetaan, minkälainen sosioekonominen alue siitä muodostuu ja ehkä kunnan kannalta, miten houkutellaan alueelle hyviä veronmaksajia. Lisäksi sen tulisi integroitua luontoon, olemassa olevaan infraan ja ympäristöön, sekä olla kaupunkikuvallisesti kiinnostava omaleimainen kokonaisuus. Maanomistajat asettavat omia toiveitaan. Aikamoinen pähkinä purtavaksi! Välillä käykin niin, että kaavaa on muutettava, kun markkina ei haluakaan samaa kuin kaavoittaja ajatteli eikä alue kehity suotuisasti. Hyvänä esimerkkinä Espoon Suurpelto, jonne Nokian alamäen myötä ei tarvittukaan tätä varten kaavoitettua toimitilaa.

Omakohtainen esimerkki kaavoituksen päivitystarpeesta on Lifehoodin ensimmäisestä hankkeesta. 80-luvulta peräisin olevassa kaavassa vaaditaan, että 1/6 kerrosalasta on varastoa. Kun asunnon neliöhinta on +6000 EUR, niin varastot tulevat niin arvokkaaksi, ettei vaatimus ole enää järkevä. Maan- ja asuntojen hintojen nousu onkin johtanut kukoistavaan varastointiliiketoimintaan, joka täyttää cityihmisten varastoinnin tarpeet.

Kun kaavasta vihdoin tulee lainvoimainen, alkavat asuntotuotantoa suunnittelevat tahot miettiä paljon suppeammin omasta näkökulmastaan omia hankkeitaan. Siinä herkästi käy niin, että kaavoittajan minimivaatimus on rakentajan maksimisuoritus ja todellisuus ei vastaa havainnekuvaa tai muuta yhteiskunnallista päämäärää. Rakentaja arvioi onnistumistaan seuraavassa tilinpäätöksessä. Kaavoittaja voi arvioida onnistumistaan 50 tai 100 vuoden päästä, kun infra ja rakennuskanta on valmis ja istutukset kasvaneet täyteen loistoonsa. Toki siinä matkan varrella voi kaikki osapuolet seurata montaa muuttujaa, josta voi ottaa opiksi.

Vuokratalot ovat laatutaloja

Vuokrataloja rakennetaan puhtaasti vuokraustarkoitukseen ja joidenkin toimijoiden liiketoimintamallissa talot menevät jonkun vuosikymmenen päästä, ennen isompia peruskorjauksia myyntiin. Ostajia voivat sitten olla sijoittajat, jotka jatkavat vuokraustoimintaa tai palauttavat asunnot As Oy -muotoisiksi omistusasunnoiksi. Asiakkaita ovat siten se ensimmäinen, mutta myös seuraava ja sitä seuraava vuokralainen ja mahdollisesti myöhemmin omistusasujat.

Rakennetaanko talo silloin vuokralaisten tarpeita silmällä pitäen vai pitäisikö kiinteistömuotoisen rakennuksen seuraavan omistajan tarpeetkin huomioida? Vuokratalo kalskahtaa monelle omistusasujalle laatutasoltaan alhaisemmalta asumistuotteelta. Moni ominaisuus kuten julkisivu ja varustelu voivatkin olla heikompilaatuisia kuin myyntiin menevissä taloissa. Käsitykseni mukaan vuokrataloissa pinnat ja kalusteet kuitenkin valitaan siten, että ne kestävät kovaa kulutusta mieluiten peruskorjaukseen asti. Fiksut ihmiset ovat osanneet laskea kokonaiskustannuksia. Materiaalit voivatkin olla kestoiältään laadukkaampia kuin omistusasunnoissa! Kokemukseni mukaan valtaosa tämän päivän kerrostalojen uudistuotannosta ei varustella visuaalisesti tai laadullisesti kovin korkeatasoisilla materiaaleilla varsinkaan keittiöiden osalta, joten ero vuokrataloon ei ole selvä – ainakaan omistusasuntojen eduksi.

Kovan rahan kerrostalot ja pientalot

Rakennusyhtiöt rakentavat sitä mikä menee kaupaksi. Onko siis rakennusyhtiöstä tai asiakkaasta johtuvaa, että kerrostalojen putkiyksiöt olivat aina korkojen nousuun saakka vetonaula tai monen pientalon ikkunoista avautuu esteetön näkymä naapurin keittiöön? Monelle omistusasujalle, sijoittajille ja vuokralaiselle vaikuttaa riittävän hyvä sijainti ja se että asunnot ovat uusia.  Ennustan, että tämä vaatimustaso nousee tulevaisuudessa, kun maailmaa nähneet nuoret ja vanhemmatkin ikäpolvet tekevät asumisvalintojaan. Ehkä kohonnut korkotaso tekee myös sen, että ihan mikä tahansa laatutaso ei jatkossa enää ostajille kelpaa.

Kun vuokratalon omistajaa kiinnostaa rakennuksen ja asuntojen toimivuus ainakin ensimmäiseen peruskorjaukseen sakka, on myyntiin menevässä tuotannossa tähtäin hallinnan luovutuksessa tai ehkä 2-vuotistarkastuksessa. Toimitilapuolella ympäristösertifikaatit ja elinkaariajattelu on viety jo varsin pitkälle. Asuntorakentamisessa markkinaehtoinen motiivi miettiä toisen, kolmannen tai kymmenennen asukkaan tarpeita puuttuu. En ole huomannut, että esimerkiksi maineasiat ohjaisivat pitkäjänteisempään ajatteluun siten, että jokainen rakennettu talo toimisi käyntikorttina ja referenssinä seuraaville. Olen arvellut syyksi sen, että brändi ei ole rakentamisliiketoiminnan keskiössä. Muuten meillä tuskin olisi niin paljon kolmikirjaimisia kirjainyhdistelmiä alan suuryhtiöiden niminä.

Hieno talo huonojen seassa

Otetaan esimerkki mitä tapahtuu ja kenelle syntyy hyötyä tai haittaa, kun alueelle päätetään rakentaa huonoja taloja. Huono on tietysti myös subjektiivinen käsite ja keskityn tässä asiayhteydessä visuaaliseen ilmeeseen. Kun rumia taloja rakennettaan riittävän paljon samalle alueelle muodostuu näistä kaupunkikuva, joka on muuttumaton seuraavat 50-100 vuotta. Jos satuit laittamaan rahasi alueen hienoimpaan asuntoon, lähestyy sen arvo ajan myötä samaa mitä muut heikompitasoiset asunnot ovat alueella, ellei hienoja uudiskohteita ole tulossa lisää alueelle. Vielä onnettomampi tilanne on, jos ruma asuntokanta koostuu uudiskohteista, joissa julkisivun kaunistamisesta päätetään seuraavan kerran ehkä 30—50 vuoden kuluttua. Kaupunkikuva ei muutus silloinkaan, koska valtaosa taloyhtiöistä päättää halvimman remontin.

Rakennuttaja tai rakennusliike tulee siis omilla valinnoillaan vaikuttamaan sekä rakennettavan, että myös lähiympäristön arvostukseen. Voi olla liian aikaista arvioida asiaa tilastojen kautta, mutta uudistunut Espoonlahti on mielestäni hyvä esimerkki kolkosta ja sieluttomasta alueesta. Alueella on yksi vähän hienompi kerrostalo, sisältä sinänsä ihan kiva kauppakeskus ja loput rakennuskannasta on elementtitaloja eri vuosikymmeniltä. Näitä yhdistää se, että elementtisaumoja ei olla edes yritetty piilottaa. Arvostaakohan tulevaa kotiaan etsivä perhe tehtyjä valintoja nyt ja 50 -vuoden päästä vai olenko kenties osa pientä marginaalia, jota elementtisaumat häiritsevät? Tekivätkö arkkitehdin valinnan tuotantolähtöisyyden pakosta vai intohimosta elementtisaumoihin?

Huono talo hienojen seassa

Toinen esimerkki on uudistuotanto Helsingin arvokortteleissa. Hämmästelen, miten heikkoa vastinetta asukkaat saavat rahoilleen, kun lähes ainoa korkeatasoinen asia taloissa on sijainti. Kattokorkeus voi hyvin olla standardi 260 cm, paljon alaslaskuja ja koteloita, roiskerapattu ontelolaatan alapinta saumoineen ja pahviovet. Se on mahdollista, koska alueen hintataso tukee uudiskohteen pyyntihintoja ja ennakkomarkkinoinnin esitteet ovat paksulle paperille painettuja ja painomuste laadukasta.  Vaikuttaa olevan hyvää liiketoimintaa panostaa rahat hyvään sijaintiin ja itse rakennus voi olla tehty minimin mukaan kuten muuallakin.

Onko rakentaminen naapureille hyvä vain huono juttu?

Uudiskohde vaikuttaa alueen tilastolliseen hintatasoon, kunnes ajan myötä hinnat tasoittuvat, kun vanhan ja uudempi rakennuskanta ovat molemmat vanhoja.

Myös Lifehood Homesin rakentama talo tulee nostamaan alueen tilastollista hintatasoa ja siten Lifehood tulee hankkeellaan nostaneeksi koko naapuruston rakennuskannan arvoa. Jos naapurissa on 20 kpl 350.000 EUR arvoista perheasuntoa ja näiden arvonnousu on tulevan 5 vuoden aikana +10% -yksikköä suurempi ympäröivään rakennuskantaan nähden, on kumulatiivinen arvonlisäys 700.000 EUR. Koska vaikutus ulottuu hiukan myös naapurin naapureihin, voi kokonaisvaikutus olla 1M€. Nähtäväksi jää, kuinka monta joulukorttia saamme kiitokseksi tehdystä arvontuotosta. Ennustuksen tarkkuuden sijaan olennaista on todeta, että uudisrakennus vaikuttaa aina olemassa olevaan rakennuskantaan ja näiden omistajiin, eli rakennusliike rakentaa tietoisesti tai tiedostamattaan myös naapureita varten.

Yhteenvetona todettakoon, että asuinrakennuksella on elinkaarensa aikana monta ”asiakasta”, joka koostuu asukkaista, omistajista, naapureista ja laajemmin alueen yhteisöstä. Se on varmasti oman bloginsa kokoinen pohdinta, kuinka arvoa tuotetaan näille kaikille ja missä kunkin arvon ansainta piilee, jotta rakennusliikkeellä olisi markkinatalouden luoma kannustin palvella näitä kaikkia.

Monelle televisio sen omilla kaiuttimilla riittää vallan mainiosti ja kannettava minikaiutin striimaa Spotifystä tarvittavan musiikin siinä huonetilassa missä sitä tarvitaan. Harvalla ihmisellä on kotiteatteria tai musiikin monihuonejärjestelmää kotonaan. On siis heti aluksi syytä kertoa mitä ne ovat ja perustella miksi marginaaliryhmän harrastus on tuotu asiakkaidemme ulottuville.

Monihuonejärjestelmä on ratkaisu, jossa eri tiloissa olevat kaiuttimet saadaan soittamaan samaa tai eri äänilähdettä samanaikaisesti. Lapsi voi kuunnella huoneessaan äänikirjaa, kun isäntä kokkailee keittiössä jazzin tahtiin. Kylppärissä voi olla vakiona luontoääniraita.

Kotiteatteri on sopivaan tilaan toteutettu ratkaisu, jossa iso kuva yhdistetään monikanavaääneen. Monikanavaisuus on sitä, että kaiuttimet ympäröivät kuuntelijan ja niiden avulla saadaan ääni liikkumaan esim. kuuntelijan yli tai ympäri tehden elokuvasta kokonaisvaltaisemman ja kolmiulotteisemman kokemuksen. On olemassa myös monikanavaisia musiikkitallenteita tyypillisten mono- ja stereo -ääniraitojen lisäksi.

Olemme toisen perustajaosakkaan Tomin kanssa vannoutuneita kotiteatterifaneja. Iso näkökentän täyttävä kuva ja samaa kokoluokkaa oleva ääni tekevät minkä tahansa asian katsomisesta huikean elämyksen. Näitä voivat olla urheilulähetys, elokuva, karaoke, videopeli, videoneuvottelu tai ihan vain netin surffailu. Kiireisen lapsiperhearjen keskellä ovat aika harvassa ne hetket, että ehtii käymään elokuvateattereissa. Lapset rakastavat leffailtoja ja esimerkiksi laadukkaat animaatiot ovat aikuistenkin makuun. Toisin kuin elokuvateatterissa, kotiteatterissa voit syödä omia eväitä, laittaa elokuvan tauolle, valita haluamasi asennon ja lempipeiton tai Lifehood taloissa –  vaikkapa valmistaa ruokaa samalla. Elokuva on omasta mielestäni paras kokemus, kun keskitytään itse elokuvaan. Elokuvan katsominen on kuitenkin osoittautunut usein myös sosiaaliseksi tapahtumaksi, jossa tuttavaperheen lapset ja vanhemmat siinä siivellä tulevat kylään ja elokuvaa katsellessa vaihdetaan myös kuulumisia. Siten oli luontevaa, että halusimme tarjota samaa elämystä myös asiakkaillemme ja varustimme yhden asunnon demonstroidaksemme Lifehood -kodissa asumista parhaimmillaan. Muissa asunnoissa voidaan päivittää vastaavat ratkaisut lisäpalveluna heti, vuoden tai sadan vuoden kuluttua.

Lähtökohdat AV -tekniikan toteutukselle Lifehood -taloissa

Äänentoistoon liittyy kiinteästi tila-akustiikka, josta kirjoitin oman blogin. Monihuonejärjestelmä vaatii toimiakseen tiloilta ainakin kohtuullista äänenvaimennusta. Toisaalta eri tiloissa ei voida toistaa eri sisältöä, ellei tilojen välinen äänieristys ole riittävä. Tästä syystä jälkiasenteinen monihuonejärjestelmä on vaikea toteuttaa laadukkaasti ja kaikki mahdollisuudet hyödyntäen valtaosaan suomalaisia koteja. Videotykki toimii parhaiten silloin, kun tila saadaan pimennettyä. Jälkiasennuksena se on pimennysverhoin mahdollista, mutta voi olla tilasta riippuen yllättävän työläs.

Jos em. ratkaisut haluaa sisustuksellisesti huomaamattomaksi, on toteutus vielä vaikeampaa. Uudiskohteissa AV- toteutuksia näkee lähinnä arvokkaimmissa kohteissa ja näissäkin äänieristys tai äänenvaimennus on jäänyt liian vähälle huomiolle. Usein havaittuja ongelmia paikkaillaan sitten pinta-asenteisin ratkaisuin.

Lifehood -konseptia luodessamme halusimme tuotteistaa ratkaisut, jolla voimme tuoda aiemmin vain miljoonataloissan nähtyjä ratkaisuja paljon suuremman asiakaskunnan saataville. Oli odotettavissa, että selkeää kysyntää kohderyhmässämme ei aluksi tulisi olemaan nyt kehitettävälle ratkaisulle, sillä valtaosa ei ole nähnyt saati asunut sellaisessa talossa, jossa ratkaisua olisi päässyt käyttämään. Oikotiellä ei vielä ole hakukriteerinä ”integroitu kotiteatteri”. Kysyntä tuleekin kasvamaan sitä kautta, että saamme tyytyväisiä asiakkaita ja asukkaita sekä herätettyä kiinnostus heidän lähipiirissään. Toisaalta haluamme huomioida myös jälkimarkkinan ja toisen, kolmannen tai kymmenennen asukkaan tarpeet. Ikuisten talojen ratkaisut täytyykin valita siten, että ne palvelevat kuviteltavissa olevia tulevaisuudentarpeita ainakin 100 vuotta eteenpäin.  Tätä varten pohdimme asumiseen ja talotekniikkaan liittyviä megatrendejä ja vaikutuksia suunnittelemiimme ratkaisuihin:

• Kuva ja ääni tule ympäröimään meitä yhä kasvavissa määrin – tarve AV-ratkaisuille kasvaa

• Audiovisuaalisesti näyttävien elokuvien ja sarjojen katseluaika kasvaa televisiolähetysten kustannuksella – kysyntä isolle kuvalle ja monikanavaäänelle kasvaa

•  Tietoisuus saatavilla olevista AV-ratkaisuista kasvaa – luo kysyntää asunnoille, jossa AV-tekniikka on integroitu valmiiksi

• Elintaso kasvaa – yhä useammalla on mahdollisuus unelmoida ja hankkia ammattimaisia AV-ratkaisuja taloonsa – asiakaskuntamme kasvaa

• Langattomuus tiedonsiirrossa kasvaa, joka ruuhkauttaa taajuuskaistoja  ja voi tehdä langattomuuteen perustuvat järjestelmät epävakaiksi – langallinen järjestelmä on tulevaisuudessakin paras

• Kaiutinteknologia ei muutu radikaalisti, vaan äänentoisto perustuu vielä pitkään tiettyyn paikkaan sijoitetulle värähtelevälle elementille, joka hyötyy kaikukotelosta

AV -tekniikan integrointi rakenteisiin

Kotiteatterin rakentaminen omaan tilaansa on monen makuun neliöiden tuhlausta. Toisaalta asuntomessuilla on tullut usein vastaan ratkaisu, jossa  ahdetaan tykki alle 10m² kokoiseen ikkunattomaan miesluolaan. Olikin luontevaa sijoittaa kotiteatteri oleskelutilaan, mutta miten saisimme tekniikan piilotettua siten, että tilan arkkitehtoninen yksinkertaisuus säilyy?

Paikkalavalettu väli -ja yläpohja mahdollistavat kunnollisen kokoisten kaiutinkoteloiden sijoittamisen betoniin.  Kaiuttimien sijoittelu kattoon onnistui, kun ne olivat ennen rakennesuunnittelua tiedossa. Harjaterästä siirrettiin koteloiden tieltä ja lisättiin sinne missä sitä tarvittiin. Seinässä koteloratkaisu olisi heikentänyt äänieristystä ja ollut näkyvämpi kuin katossa. Katto on myös sikäli sopiva sijoituspaikka kaiuttimille, että keskelle huonetilaa sijoitettu kaiutin kattaa aika hyvin koko huonetilan. Kotiteatterikäytössä on toteutettu erinomaisia ratkaisuita, jossa suunnattavalla diskantilla saadaan vastaava vaikutelma, kuin että kaiutin olisi suoraan valkokankaan takana.

Kattokaiuttimin varustetuissa taloissa törmää usein siihen, ettei elementeille ole tehty edes kaikukoteloita vaan on oikaistu ja porattu asennusreikä alaslaskun kipsilevyyn ja asennettu kaiutin suoraan siihen. Monesti asentaja ei ole edes tietoinen tekemästään kompromissista tai toteaa paikalle tullessaan, ettei kotelon järjestäminen tässä vaiheessa enää ole mahdollista. Mahdollinen talotekniikka tai katon ripustusrakenteet voivat resonoida kaiuttimen basson tahtiin. Matalilla äänenvoimakkuuksilla, joka taustamusiikin kuuntelussa tapana on, ei ongelma onneksi tule useimmiten esille. Mihin ratkaisuun me sitten päädyimme?

Laadukkaat kaiutinkotelot rakennetaan mahdollisimman paksusta materiaalista, jotta ne ovat värähtelemättömiä. Lifehoodin toteuttama 5cm paksu ja yli sata tonnia painava betonikotelo täyttää mukavasti tämän vaatimuksen. Samalla kotelot saadaan piiloon eikä ylimääräisiä alaslaskuja tarvita. Talotekniikka on piilotettu betonin sisälle, joten rakenteet tai tekniikka ei resonoi millään äänenvoimakkuudella. Kotiteatterin osalta sijoitimme jopa 12 kaiutinkoteloa paikallavaluholviin, josta asukas voi sitten tarpeen ja kalustesijoittelun perusteella valita vapaasti haluamansa konfiguraation – avaimet käteen palveluna. Sillä saa aikaiseksi uusimman Dolby Atmos -järjestelmän neljällä kattokanavalla mihin katselusuuntaan hyvänsä.

Kuvan osalta on kotiteatteriäänentoiston kaveriksi mahdollista käyttää televisiota, jonka voi sijoittaa mille tahansa seinälle. Valitulla seinällä television takana on tyylikäs peitekilpi, jonka takaa löytyy putkireitti kaapeleiden piiloasennukselle lähellä sijaitsevaan lattiapistorasiaan.  Siitä reitti jatkuu teknisen tilan laitekaappiin, jossa kotiteatterivahvistimet ja mahdolliset mediasoittimet sijaitsevat. Olohuone säilyy siistinä listattomana ja johdottomana tilana, joka on näinollen myös helpompi pitää puhtaana. On huomionarvoista, että tyypillistä TV -tasoa ei tarvita laitteille ja television alustaksi, joka säästää arvokkaan neliön muuhun käyttöön.

Vaikka televisiot ovat kasvaneet ja hinnat pudonneet, on esim. nykymittapuun mukaan ison 75”television pinta-ala 1,6m² kun 130 tuumaisen 3,0 m leveän valkokankaan tarjoama kuvan pinta-ala on yli kaksinkertainen. Se on ratkaisevaa, kun halutaan täyttää koko näkökenttä ja saada ns. immersiivinen elokuvakokemus. Lisäksi musta jättitelevisio on aika hallitseva elementti sisustuksessa. Lisäksi toisin kuin valkokankaalla sen sijoittaminen ison ikkunan eteen on harvemmin vaihtoehto , joka puolestaan rajoittaa sisutettavuutta. Yhä useammin törmään ihmisiin, jotka eivät edes design televisiota olohuoneeseensa kelpuuta.

Lifehood taloissa -valkokankaan roolia hoitaa 3m leveä valkokangas, joka on samalla pimennysverho. 135 tuumainen kuva tarjoaa WAU-elämyksen, joka on tasapainossa huipputason äänentoiston kanssa.

Projektorin voi asentaa kattoon ja olemme rakentaneet putkivaraukset kahteen eri sijoituspaikkaan tyypillisimpiin katselusuuntiin sopiviksi. HIGH END -toteutuksena tarjoamme kuitenkin vaihtoehtona sijoittaa projektori olohuoneen takana olevan tilan ”projektorihuoneeseen” eli alaslaskuun, jolloin kuva projisoidaan lasin läpi, joka pitää ne vähäisetkin tuuletinäänet poissa. Taas yksi laite vähemmän olohuoneessa.

Arvokkaita neliöitä ja kuutioita on käytettävä fiksusti ei vaan pohjaratkaisussa vaan myös huoneen monikäyttöisyydessä, jossa eri käyttötarkoitukset eivät hallitse tilaa vaan ovat piilossa. Lopputuloksena As Oy Panoramassa toteutettu olohuone on korkeatasoinen mediahuone, mutta se on säilynyt arkkitehtonisesti lähes ”puhtaana” ilman näkyvää elektroniikkaa, koteloita, alaslaskuja tai pöriseviä tuulettimia. Se muuttuu mediatilaksi muutamalla napin painalluksella kiitos motorisoitujen verhojen.  Se edustaa näkemyksemme mukaan tulevaisuuden asumista ja olemme lopputuloksesta ylpeitä.